Elämä selkäydinvamman kanssa on matka, joka opettaa kuuntelemaan kehoa. Kun vuosia ja kilometrejä kertyy, muuttuu myös tapa katsoa maailmaa: nuoruuden vauhti ja vahvuus saavat rinnalleen arvokasta elämänviisautta ja lempeämpää otetta arkeen.
Pälkäneläinen Jukka Tala ja Kangasalla asuva Tapani ”Tapsa” Laihonen ovat kulkeneet tätä polkua selkäydinvammaisena jo vuosikymmeniä. Jukka vammautui liikenneonnettomuudessa vuonna 1980 ja Tapsa vuonna 1973. Heidän ajatuksensa avaavat näkymän siihen, kuinka ikääntyminen voi olla taito pysähtyä ja antaa tilaa armollisuudelle silloin, kun keho alkaa viestiä uusista tarpeista ja kuntoutuksen merkitys korostuu entisestään.
Ennen oltiin kipparikalleja, nyt on lupa hidastaa
Nuoruusvuosina vauhti oli kova ja voimaa riitti. Jukka muistelee hymyillen aikoja, jolloin oltiin kuin ”kipparikalleja”. Silloin harrastettiin kaikkea yleisurheilusta pyörätuolikelaukseen, ja itsensä nostaminen autoon kävi käden käänteessä. Myös Tapsa eli nuorena täysin itsenäistä elämää ja ajoi autoa, vaikka C7-tason niskavamma toikin omat haasteensa käsien toimintakykyyn.
Vuosikymmenten kelaaminen ja toistuvat siirtymiset jättävät kuitenkin jälkensä. Ikääntymisen myötä olkapäät kuluvat ja voimatasot heikentyvät, mikä näkyy vääjäämättä arjessa. Nykyään kaikki toimet pukeutumisesta lähtien vievät hieman enemmän aikaa. Tapsalle muutos on tarkoittanut luopumista omasta autoilusta ja siirtymistä taksin käyttäjäksi, kun siirtymiset autoon alkoivat käydä liian raskaiksi. Muutoksessa on kuitenkin myös lempeä puolensa. Jukka toteaa viisaasti, että iän myötä turha vouhotus on jäänyt pois. On tullut taito myöntää omat rajansa ja luopua suosiolla niistä asioista, jotka kuormittavat liikaa.
Kun kuntoutusvastuu muuttuu – haasteena jatkuvuus
Ikääntyminen tuo selkäydinvammaisen arkeen paitsi fyysisiä haasteita, myös muutoksia kuntoutuksen järjestämiseen. Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus päättyy henkilön täyttäessä 65 vuotta, jolloin vastuu kuntoutuksen järjestämisestä siirtyy hyvinvointialueelle. Käytännössä tämä voi tarkoittaa ikävää katkoa tai taukoa kuntoutusprosessiin.
Sekä Jukka että Tapsa ovat huomanneet, että kuntoutusmäärät pyrkivät vähenemään iän myötä, vaikka tarve olisi päinvastainen. Tapsa toteaa, että kuntoutuskertoja on vähennetty merkittävästi aiemmista vuosista. Tämä on huolestuttava kehitys, sillä selkäydinvammaisen kohdalla säännöllisen kuntoutuksen merkitys korostuu nimenomaan ikääntyessä. Jotta toimintakyky ja itsenäisyys säilyisivät, kuntoutusta tarvittaisiin usein jopa enemmän kuin nuorempana – sitä ei pitäisi lopettaa tai vähentää juuri silloin, kun keho vaatii eniten huoltoa.
Kehon viestit ja mielenrauha
Yksi yllättävä, mutta monelle selkäydinvammaiselle tuttu ikääntymisen merkki on lämmönsäätelykyvyn muuttuminen. Jukka kuvailee, kuinka keho saattaa käyttäytyä nykyään arvaamattomasti: välillä on kuuma ja hetken päästä syvä kylmyys, vaikka huonelämpötila olisi tasainen. Iltaisin saattaa joutua pukemaan lämmintä vaatetta ja juomaan kuumaa teetä. Myös Tapsa tunnistaa ilmiön, ja se vaikuttaa suoraan liikkumiseen. Talvisin kynnys lähteä ulos kasvaa, kun kylmyys ja lumen tuomat haasteet tekevät pyörätuolilla liikkumisesta vaikeaa.
Juuri näissä hetkissä korostuu laadukkaan kuntoutuksen ja henkisen tuen merkitys. Fysioterapia ei ole vain fyysistä suorittamista, vaan myös mielen huoltamista. Jukka painottaa, että monesti kuntoutuksessa henkinen puoli on vähintään yhtä tärkeä kuin fyysinen. Luottamuksellinen suhde omaan fysioterapeuttiin on kaikki kaikessa. Terapiahetkissä jaetaan arjen ilot ja surut, nauretaan yhdessä ja ratkotaan käytännön ongelmia aina pukeutumisesta apuvälineisiin.
Premius Kuntoutus arjen tukipilarina
Kun keho vaatii enemmän huoltoa, kuntoutuskumppanin merkitys korostuu. Sekä Jukka että Tapsa ovat Premius Kuntoutuksen pitkäaikaisia asiakkaita ja kokevat saaneensa korvaamatonta apua toimintakyvyn ylläpitämiseen. Jukka kuvailee Premiusta parhaaksi paikaksi, jossa hän on kuntoutushistoriansa aikana ollut. Hän arvostaa erityisesti kuntoutuksen laaja-alaisuutta; Premiuksessa ei keskitytä vain yhteen osa-alueeseen, vaan hoidetaan kehoa kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi erilaiset venytykset ovat tärkeitä, jotta jalat eivät jäykisty ja käsien liikeradat pysyvät avoimina.
Tapsa puolestaan antaa kiitosta Premiuksen puitteille. Hänen kokemuksensa mukaan salin laitteet ovat huippuluokkaa, ja ne soveltuvat erinomaisesti myös silloin, kun käsien puristusvoima on heikentynyt. Oikeanlaisten laitteiden ja ammattitaitoisen ohjauksen avulla harjoittelu on turvallista ja tehokasta. Fysioterapeutit osaavat myös säädellä rasitusta päivän kunnon mukaan, jolloin harjoittelu tukee jaksamista eikä uuvuta liikaa.
Liikunnan ilo löytyy soveltamalla
Vaikka ikä tuo rajoitteita, liikunnan iloa ei tarvitse unohtaa – sitä täytyy vain hieman soveltaa. Jukalle kesän ehdoton kohokohta on sähköavusteinen käsipyörä. Sähköavustus on ollut ratkaiseva tekijä siinä, että rakas harrastus on voinut jatkua. Se on mahdollistanut sen, että kymmenen kilometrin lenkki on voinut venyä jopa sataan kilometriin. Pyöräily metsäautoteillä on Jukalle todellinen henkireikä ja vapauden kokemus.
Jukan ja Tapsan tarinat muistuttavat siitä, että sopeutuminen on elinikäinen prosessi. Ikääntyminen selkäydinvamman kanssa vaatii armollisuutta itseä kohtaan, oikeanlaisia apuvälineitä ja ennen kaikkea asiantuntevaa rinnallakulkijaa. Meillä Premius Kuntoutuksessa on ilo kulkea tätä matkaa asiakkaidemme kanssa varmistaen, että arki sujuu ja elämä tuntuu hyvältä – ikävuosista riippumatta.
Tutustu tarkemmin Premiuksen selkäydinvammakuntoutukseen ja ota yhteyttä ammattilaisiimme!
Kysy lisää selkäydinvammakuntoutuksesta:
Tampere:
palveluvastaava Petra Peltoniemi
Kangasala:
palveluvastaava Igor Nurk
