Miksi hyvin liikkeelle lähteneet vuoden vaihtumisen siivittämät liikuntalupaukset tuntuvat useammin hiipuvan ja tylsistyttävän kuin innostavan ja jatkuvan pitkäkestoisesti?
Liikkumisen kiistattomat hyödyt terveydelle ja hyvinvoinnille
Tiedämme liikkumisen vaikuttavan lukuisin myönteisin tavoin kokonaisvaltaiseen terveyteemme ja hyvinvointiimme. Liikunnan välittömät vaikutukset voi huomata keskittymisen ja tarkkaavaisuuden terävöitymisenä, vireystilan kohoamisena ja liikkumisen jälkeisenä hyvän olon tunteen ja levollisuuden lisääntymisenä. Sydän, verisuonet ja keuhkot saavat tarvitsemaansa harjoitusta pysyäkseen kunnossa. Lihasten, luuston ja nivelten liikkumisen seurauksena tehostunut aineenvaihdunta tekee kehosta joustavamman ja elävöityneen tuntuisen.
Säännöllisesti pitkällä aikavälillä toteutuva liikunta voi kohottaa mielialaa, edistää mielen hyvinvointia, vähentää lieviä ahdistus-, masennus ja traumaperäisiä oireita, lievittämällä stressiä ja vahvistamalla stressinsietokykyä sekä muutoin tehostamalla aivojen toimintaa. Säännöllinen liikkuminen voi vahvistaa unenlaatua, lievittää tuki- ja liikuntaelinkipuja, tehostaa aineenvaihdunnallisia prosesseja ja vahvistaa vastustuskykyä sekä pitää yllä liikkumis- ja toimintakykyä ja sitä kautta vahvistaa koettua elämänlaatua.
Miksi sitten terveytemme kannalta riittävän liikkumisen määrän sisällyttäminen arkeen on kuitenkin useimmille meistä haastavaa ja monesti jopa mahdottoman tuntuista? Aluksi on tärkeää pysähtyä miettimään, millaisin keinoin yritämme houkutella ja patistella itseämme liikkeelle, ja kuinka nämä keinot todellisuudessa toimivat kestävän liikuntamotivaation rakentamisessa.
Mitä huomioida, jos liikunnasta toivoo pysyvää tapaa?
Ihmisen halukkuuteen liikkua vaikuttavat sekä psykologiset, sosiaaliset että ympäristöön liittyvät tekijät ja useimmiten niiden yhteisvaikutus ratkaisee, muodostuuko liikunnasta pysyvä tapa. Kestävä liikuntamotivaatio rakentuu ennen kaikkea autonomiasta, eli liikkumiseen liittyvistä omista vapaaehtoisista valinnoista, onnistumisten kautta rakentuvista pystyvyyden kokemuksista, sosiaalisista tekijöistä, mielekkäistä ja realistisista tavoitteista sekä toimivista rutiineista. Pitkäaikainen sitoutuminen liikkumiseen on näin ollen vain harvoin pelkän tahdonvoiman seurausta.
Sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät
Palkintoihin, terveyteen tai ulkonäköpaineisiin liittyvät liikkumisen ulkoiset motivaattorit ovat heikommassa yhteydessä liikunnan pitkäaikaiseen jatkumiseen. Sen sijaan liikkumisen kokeminen hauskaksi ja mielekkääksi, merkitykselliseksi tai henkilökohtaisesti tärkeäksi, saa ihmisen jatkamaan liikkumista todennäköisemmin ilman ulkoista pakkoa.
On hyvä kuitenkin muistaa, etteivät kaikki ihmiset koe liikkumiseen liittyviä hyvän olon ja mielihyvän kokemuksia. Yksilölliset erot esimerkiksi temperamentissa, energiatasossa ja terveydentilassa voivat vaikuttaa siihen, kuinka palkitsevaksi liikunta koetaan. Jos liikkumista kuitenkin haluaa lisätä omasta terveydestä huolehtimiseksi tai toimintakyvyn säilyttämiseksi, voi tällöin liikkumisen liittää arkisiin askareisiin tai muihin itselle mielekkäisiin ja merkityksellisiin elämänsisältöihin. Salitreenin sijaan voisi käydä kaupassa kävellen ja kantaa ostokset omin lihasvoimin kotiin. Museoihin voisi mennä jalkaisin, jolloin liikettä syntyisi huomaamatta taiteeseen uppoutuessa.
Psykologiset perustarpeet liikkumisen taustalla
Liikunnan tulisi tukea ihmisen psykologisia perustarpeita autonomiaa, pystyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Kun ihminen saa itse valita mieluisan liikuntamuotonsa, jossa on mahdollista kokea onnistumisia, osaamista ja taitojen kehittymistä sekä saada sosiaalista tukea ja hyväksyntää toisilta ihmisiltä, todennäköisesti liikkumiseen liittyvä motivaatio vahvistuu. Itselle mielekkäiden liikuntamuotojen pariin hakeutuminen ja yhdessä liikkuminen tarjoavat oivia mahdollisuuksia löytää samanhenkisten ihmisten äärelle. Parhaimmillaan liikkuminen on hauskaa yhdessä tekemistä ja ajan viettämistä mielekkään tekemisen parissa. Nämä syyt liittynevät hiljattain tutkimuksessa havaittuihin liikunnan vaikutuksiin yksinäisyyden vähentämisessä.
Pelkkä motivaatio ei riitä – tarvitaan myös toimivia rutiineja
Motivaation lisäksi toimivilla rutiineilla on suuri merkitys säännöllisen liikkumisen toteutumisessa. Liikkumisen tulee siis sopia kunkin arkeen. Esimerkiksi säännöllinen ajankohta, selkeä toimintaympäristö ja liikkumiseen liittyvät ympäristön vihjeet helpottavat liikunnan muuttumista automaattiseksi tavaksi. Toiminnan automatisoituessa, sen ylläpito vaatii vähemmän tietoista ponnistelua, jolloin liikkumisen kulloinenkin aloittaminen helpommilta ja vähemmän kuormittavilta.
Käsitys itsestä liikkujana
Viimeisenä muttei vähäisimpänä liikkumiskäyttäytymiseen vaikuttavana tekijänä on ihmisen käsitys itsestään liikkujana. Tätä puolestaan määrittävät ja värittävät aikaisemman liikkumiseen liittyvät kokemukset, joista muodostuu ihmisen itseensä liikkujana liittämiä uskomuksia. On todennäköistä, että ihminen toimii näiden uskomusten mukaisesti. Kielteiset liikkumiseen liittyvät kokemukset voivat heikentää liikuntahaluja pitkäksi aikaa ja vinouttaa käsitystä omasta kehollisesta pystyvyydestä. Myönteiset varhaiset kokemukset puolestaan ennustavat aikuisiän aktiivisuutta.
Lopuksi haluan muistuttaa, että käsitys itsestä liikkujana voi muuttua, kun olemassa olevia rajoittavia uskomuksia tarkastellaan lähemmin. On mahdollista huomata kehonsa osaavan ja pystyvän monenmoiseen liikkeeseen, minkä ikään kuin on sulkenut omista vaihtoehdoista alun perin pois. Liikkeestä ja omasta kehosta on mahdollista nauttia, kun löytää itselle mieluisan liikkumismuodon ja ajankohdan. Ja jollei nauti, ei siitäkään tarvitse itseään syyllistää! Silloin liikettä voi halutessaan lisätä elämään arkisemmissa muodoissa.
Vinkit antoi Premiuksen psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti.
