– Pakko siivota viikonlopuksi! Luullaan vielä, että täällä eletään kuin siat pellossa! Pikavauhdilla lattialla lojuvat sukat pyykkikoriin, viikon mainokset lehtikeräyspinoon, tiskit koneeseen ja vessanpöntöt puhtaaksi. Olemme kuulleet, että eräällä historian päättäjistämme oli pakottava tarve imuroida aina kotiin tultua. Flunssa-aallon jyllätessä pesemme käsiä mennessä ja tullessa ja silti tuntuu, että tauti tarttuu juuri minuun. Onko kyseessä pakko-oireinen häiriö vai vain huolehtimista, stressiä tai velvollisuuden tuntoisen ihmisen toimintaa?
Pakko-oireinen häiriö eli OCD (Obsessive Compulsive Disorder) on pitkäaikainen ja toimintakykyä rajoittava psykiatrinen häiriö, jolle ovat tyypillisiä pakko-ajatukset ja pakkotoiminnot. Noin 2 – 3 % väestöstä kärsii jossain elämänsä vaiheessa pakko-oireisesta häiriöstä. Tällöin häiriön aiheuttamiin pakkotoimintoihin tai -ajatuksiin kuluu päivittäin huomattavasti aikaa, ja ne vaikuttavat arjen sujuvuuteen merkittävästi.
Pakko-oireisessa häiriössä saattaa olla vain pakkoajatuksia eli obsessioita tai ajatusten lisäksi myös pakkotoimintoja eli kompulsioita. Pakkotoiminnoilla pyritään hallitsemaan pakkoajatuksia. Yksi tavallisimmista pakkoajatuksista on esim. epäily tai pelko jostain vahingossa tehdystä teosta – ”entä jos hella jäi päälle” – ja pakkotoiminto on siihen liittyen asian tarkistaminen – ”käynpä tarkistamassa vielä viidennen kerran, ettei se ole päällä”. Toinen melko tavallinen pakkoajatus on sairastumisen pelko – ”entä jos sain bakteerin ja sairastun” – ja siihen liittyen peseytymisen pakko – ”täytyy pestä kädet huolellisesti vielä kerran, vaikka pesinkin niitä jo viisi minuuttia”.
Pakkoajatukset ilman pakkotoimintoja ovat mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä ajatuksia tai mielikuvia. Tyypillisimpiä ovat mielikuvat siitä, että aiheuttaa jollekin läheiselle jotain pahaa. Tuskalliseksi oireen tekee se, että ajatukset saavat uskomaan, että on oikeasti paha ja haluaa toimia ajatuksen mukaan.
Pakko-oireiseen häiriöön liittyy aina ahdistusta. Jos ei pese käsiä riittävän kauan, sairastumisen pelko saattaa kasvaa sietämättömän voimakkaaksi. Pakko-oireisen häiriön hoito onkin yksinkertaisimmillaan sitä, että pidättäydytään pakkoajatuksen yllyttämästä toiminnosta. Perheen jäsenet on saatettu ottaa mukaan pakkotoimintokierteeseen, esim. pyykkiä pestään, ettei lika leviä, käsiä pestään, ettei sairastuta, ja hellaa lähdetään tarkistamaan, vaikka on päästy jo hyvän matkaa kotoa.
Ensimmäinen asia, mitä läheinen voi tehdä, on kieltäytyä auttamasta pakkotoiminnoissa. Jos pakkotoimintoja tekevä vaatii toisiakin tekemään, siihen suhtaudutaan lempeän päättäväisesti: sinulla on tuo ajatus, mutta minä toimin toisin. Sinä selviät tästä kyllä. Kun pakko-oireista häiriötä sairastava harjoittelee ahdistuksen kohtaamista pidättäytyessään pakkotoiminnoista, häntä kannustetaan, vaikka nähdään ja kuullaan voimakasta pelkoa ja ahdistusta.
Parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö ROCD (relationship ocd) ilmenee muun muassa siten, että ihminen kyseenalaistaa pakonomaisesti tunteitaan toista kohtaan. Pakkoajatukset aiheuttavat voimakasta epävarmuuden tunnetta. ”Rakastanko tarpeeksi? Entä jos se kuitenkin jättää? Olenko riittävän hyvä? Onko tämä varmasti se oikea?”
Toisaalta jokainen lienee pohtinut näitä erityisesti parisuhteen alkuvaiheessa tai kriisitilanteissa. Pakkoajatukseksi ne voi tunnistaa siitä, ettei ahdistus helpota, vaikka saisi vastauksia puolisolta, läheisiltä, nettikyselyistä tai tekoälyltä. Oma mieli ei saa riittävää varmuutta siitä, että kelpaa toiselle tai että omat tunteet ovat riittävän vahvat. Toisessa osapuolessa tämä voi aiheuttaa kiusaantunutta oloa, eikö hänen sanoihinsa luoteta tai miksi toinen on niin tarkka omissa tuntemuksissaan. Pakkotoimintoina tämä voi näyttäytyä tarkistamiskysymyksinä, mutta välttämättä ajatuksista ei uskalla puhua, sillä epävarmuuden lisäksi ne aiheuttavat usein sietämättömiä häpeän ja syyllisyyden tunteita. Tällöin ajatuksia koitetaan hallita, kieltäydytään ajattelemasta tai käydään läpi eri tilanteita, joissa ajatus esimerkiksi puolison uskottomuudesta saisi vahvistusta. Mutta jos pakkoajatusta laitetaan kuriin, se voimistuu ja ahdistus kiristää entistä enemmän.
Mitä tehdä? Kumppani hermostuu, oma epävarmuuden tuska ei hellitä ja kaikki lähellä olevat ihmiset käskevät luottamaan. Ensimmäiseksi: voi ja saa hyväksyä, että kaikkea voi ihmisen mieleen tulla. Pakkoajatusten ensihoito ei ole ”älä ajattele” vaan sen sijaan ”minä ajattelen”. Mikä tahansa kiusaava pakkoajatus on, sen voi ottaa ajatuksena vastaan ja todeta, että tällainen tuli mieleeni. Se ei kerro siitä, mitä olen tai mitä läheiseni on. Ääneen lausuttu pakkoajatus menettää jo puolet tehostaan, ja sen vuoksi läheisen kanssa olisi hyvä puhua omista epäilyistään. Parisuhteessa kumppanilta ei odoteta vakuuttelua omata luotettavuudesta tai rakkaudesta vaan ennemmin pysymistä rinnalla kulkijana. ”Vaikka epäilet, en lähde tästä minnekään. Vaikka pelkäät, pysyn tässä. Me selviämme tästä yhdessä.”
Kun ajatuksen on jollain tavalla hyväksynyt, voi jatkaa ajatustensa ja tunteidensa tutkimista. Voi huomata, että pakkoajatuksessa on jotain samaa, mikä itselle on erityisen tärkeää. Tästä johtuen pakkoajatuksen aiheuttama voimakas säikähtäminen tai ahdistus on luonnollista: useimmiten se on jotain, mitä en missään tapauksessa tekisi tai ajattelisi.
Pakko-oireiseen häiriöön löytyy tietoa ja hyvä itsehoito-ohjelma Mielenterveystalon sivuilta. Ahdistusta helpottava lääkehoito voi olla myös hyvänä hoidon tukena, ja sitäkin mahdollisuutta kannattaa selvittää, jos tunnistaa kärsivänsä pakko-oireisesta häiriöstä.
Toisinaan on pakko siivota, pestä kädet tai tarkistaa kumppanilta, missä nyt mennään. Epävarmuuden ja pelon tunteet voivat vaihdella niin kuin ihmisen tunteet elämässä vaihtelevat. Oli sitten kyseessä ihmissuhteeseen liittyvät omat pohdinnat tai pakko-oireisen häiriön tuottamat voimakkaat pakkoajatukset, puhuminen ja avoimuus purkaa jännitteitä. On helpompi kohdata pelkoja yhdessä kuin yksin.
