Janniina Viitanen on joutunut opettelemaan monta asiaa uudelleen sen jälkeen, kun hänen kuntonsa romahti kolme vuotta sitten. Sitkeys ja kuntoutus ovat mahdollistaneet sen, että Janniina kävelee taas.
Se, että Janniina Viitanen, 30, pystyy taas kävelemään, on melkein ihme. Ilman sitkeää harjoittelua ja ammattitaitoista kuntoutusta se tuskin olisikaan mahdollista.
”Olen valtavan kiitollinen, että olen päässyt pyörätuolista eroon ja pystyn liikkumaan kyynärsauvojen avulla.”
Vielä neljä vuotta sitten käveleminen oli Janniinalle itsestäänselvyys. Hän opiskeli avoimessa yliopistossa insinööriksi ja asui yhdessä avomiehensä ja leikki-ikäisen lapsensa kanssa. Noin kymmenen vuotta aikaisemmin diagnosoitu MS-tauti ei juuri vaikuttanut arkeen.
Joulun alla 2021 Janniina havahtui ihmettelemään, miksei nähnyt tarkasti kauas. Neurologisten testien mukaan kaikki oli kuitenkin kunnossa. Joulun ja uuden vuoden välipäivinä Janniinan kunto romahti.
Eräänä iltana Janniinasta tuntui, että kävely onnistui vain, kun seinistä otti tukea. Seuraavana aamuna syöminen kävi nielemisvaikeuksien takia mahdottomaksi. Janniina ja hänen miehensä päättivät lähteä omalla autolla Tays Acutaan, koska arvelivat sen olevan nopein tapa saada apua. Autossa Janniinalta meni välillä taju, autosta pois pääsemiseksi oli haettava pyörätuoli.
”Lääkärit arvelivat, että kyse on sairauteen kuuluvasta pahenemisvaiheesta”, Janniina kertoo. Pian kävi kuitenkin selväksi, että oireet johtuivat rebound-ilmiöstä, jonka taustalla oli Janniinan mukaan aiemmin syksyllä tehty muutos lääkityksessä.
Janniinan muistikuvat tammikuusta 2022 ovat hataria. Hän oli osan ajasta hengityskoneessa nukutettuna. Tammikuun lopussa hänet siirrettiin Hatanpään sairaalaan, josta Janniina kotiutui toukokuussa.
Janniinalle oli järkytys, kun hän ymmärsi, kuinka vakavia halvausoireet olivat. Myös puhuminen oli vaikeaa.
”Raajani olivat jäykät ja kipeät. Ensimmäisillä kerroilla tarvittiin kolme hoitajaa auttamaan, että minut saatiin hetkeksi nostettua sängystä istumaan.”
Ensimmäinen valonpilkahdus Janniinalle oli, kun lääkäri vakuutti, että hän kävelisi vielä.
”Vaikka matka siihen tuntui pitkältä, lääkärin sanat olivat iso helpotus ja otin niistä itselleni ohjenuoran, jota kohti olen kulkenut.”
Sairaalassa kuntoutus eteni niin, että Jannina otti ensimmäinen askeleen maaliskuussa avustettuna. Hatanpäällä tuli tutuksi myös kävelyrobotti. Tampereella vastaava robotti on yksityisistä kuntoutusyrityksistä vain Premius Kuntoutuksessa, joten kotiutumisvaiheessa Janniinan ei tarvinnut miettiä, missä haluaisi kuntoutuksensa jatkuvan.
Fysioterapeutti Jarna Kallion mukaan kävelyrobotista on iso apu monella kuntoutujalle. Se auttaa muun muassa kävelyn uudelleen opettelussa, vahvistaa lihasvoimaa ja parantaa tasapainoa.
Janniina kävi Premiuksessa aluksi fysio-, toiminta-, ja puheterapiassa. Nykyään hänen viikko-ohjelmaansa kuuluu allasterapia ja fysioterapia.
Janniina sanoo, että konkreettisten harjoitteiden lisäksi hänelle on ollut tärkeää Premiuksen henkilöstön realistinen, mutta positiivinen suhtautuminen hänen tilanteeseensa.
”Täällä on saanut sanoa myös sen, jos joskus on ollut huono päivä. Silloinkin olen lähtenyt kotiin paremmalla mielellä kuin kuntoutukseen tullessa.”
Kun Janniina pääsi sairaalasta kotiin, hän liikkui pyörätuolilla. Kodin arkea helpotti, että hänen puolisonsa pystyi jäämään etätöihin ja auttamaan arkiaskareissa. Apua oli myös siitä, että kodissa ei ole kynnyksiä ja se on yksitasoinen.
”Vessaan asennettiin apukaide, mutta esimerkiksi ovet olivat valmiiksi niin leveät, että pääsin kulkemaan ongelmitta pyörätuolilla.”
Alussa kuntoutuksen tavoitteet olivat hyvin konkreettisia: syöminen ja vessassa käyminen itsenäisesti, puhumisen selkiintyminen ja oman nimen kirjoittaminen. Janniina kertoo olevansa iloinen, että kuntoutus limitettiin heti alussa osaksi hänen arkeaan.
”On myös hyvä, että minua toppuuteltiin välillä, jotta myös levolle jäi tarpeeksi aikaa.”
Fysioterapeutti Jarna Kallio kiittää Janniinan sitoutuneisuutta kuntoutukseen.
”Kuntoutuksen onnistumisen kannalta olennaista on se, että asiakas tekee harjoitteita myös kotona. Janniina on tarttunut uusiin harjoitteisiin ennakkoluulottomasti silloinkin, kun ne ovat aluksi olleet haastavia.”
Kuntoutumisen myötä Janniinasta on tullut arjessaan itsenäisempi. Hän kuvailee pystyvänsä liikkumaan kotona jo yhdellä kepillä. Kolmikymppinen nainen nauttii taas esimerkiksi ruoanlaitosta, mutta sanoo, että raskaiden peltien nostaminen uunista on vielä hankalaa. Pyykkituvassa käyminen ei onnistu ainakaan vielä, koska raskaiden pyykkien kantaminen ilman tukea ei onnistu. Sen sijaan Janniina kertoo pystyvänsä esimerkiksi imuroimaan kotona. Myös tietokoneen käyttäminen onnistuu jo.
”Yksi vaikeimmista asioista on ollut korvisten laittaminen ja paidan napitus, koska ne vaativat hienomotoriikkaa. Näitä molempia taitoja olen saanut opetella toimintaterapiassa.”
Puhe Janniinalta soljuu hyvin, mutta hän sanoo joutuvansa kiinnittämään siihen eri tavalla huomiota kuin ennen. Toisinaan on pinnisteltävä, jotta esimerkiksi artikulaatio pysyy selkeänä ja ääni ei hiivu liian hiljaiseksi.
”Olemme käyneet kuntoutuksessa läpi esimerkiksi hengityksen rytmittämistä ja merkitystä puhumiselle.”
Tärkeitä tukipilareita Janniinalle ovat puoliso ja lapsuuden perhe. Hän kertoo esimerkiksi siskonsa ja äitinsä saaneen selvää hänen puheestaan silloinkin, kun se vielä oli muille vaikeaa. Puoliso taas on kannustanut järkähtämättä ja ollut olkapäänä, kun sitä on tarvittu.
”Olemme mieheni kanssa pitäneet kiinni niistä asioista, joista olemme aiemminkin nauttineet. Pidämme retkeilystä ja esimerkiksi viime kesänä etsimme paikkoja, joihin minun oli helppo päästä rollaattorilla.”
Janniinalla on yksi toive ylitse muiden: pystyä kävelemään itsenäisesti. Esimerkiksi asioilla liikkuessa hänellä on vielä apunaan kyynärsauvat ja uimahallissa rollaattori. Janniina unelmoi myös paluusta työelämään ainakin osa-aikaisesti. Insinööriopintoja hän ei usko pystyvänsä jatkamaan, koska erityisesti matematiikka tuottaa haasteita. Tällä hetkellä Janniina saa kuntoutustukea ja etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa.
”Viimeiset neljä vuotta ovat muuttaneet minua paljon. Murehdin asioita nykyään palon aiempaa vähemmän, enkä ota stressiä esimerkiksi siitä, millainen kuntoni on viiden vuoden kuluttua. Tärkeintä on, että suunta on kohti parempaa.”
Janniina uskoo niiden asioiden lisääntyvän, joihin kiinnittää huomiota.
”Pyrin kiitollisuuteen ja positiivisten asioiden huomaamiseen ympärilläni. Mietin joka päivä, kuinka moni asia elämässäni on sittenkin hyvin.”
Teksti ja kuvat: Tiina Laaninen
